Blogi

Arvojohtaja?

Tätä kirjoittaessa ei ole vielä selvillä, kumpi kahdesta toisen kierroksen ehdokkaasta voittaa maassamme presidentin vaalit. Viime vuosien aikana presidentin valtaa on kavennettu ja samalla on alettu puhua presidentistä arvojohtajana.

 

Mikä on arvojohtaja? Itselleni se ei ole täysin valjennut, mutta mieleen tulee jotakin sellaista, että arvojohtaja haluaa vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, arvostuksiin ja siihen mitä pidetään tärkeänä. Käytännössä se tapahtuu enemmän arvovallan kautta kuin hallinnollisilla päätöksillä.

 

Raamatussakin puhutaan jotakin johtamisesta. Apostoli Paavali kirjoittaa Uudessa Testamentissa Timoteukselle seurakunnan johtamisen ohjeita (1. Timoteus 3:1–7).  Paavali aloittaa sanomalla, että se joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.

 

Ajattelen, että seurakunnan kaitsijan tehtävää tai roolia ei tarvitse rajata koskemaan vain työntekijöitä. Moni nuori, joka toimii isosena, kerhonohjaajana tai muussa vapaaehtoistyössä on myös seurakunnan kaitsija omassa vaikutuspiirissään. Hän voi olla todellinen arvojohtaja, joka omalla esimerkillään kannustaa ja rohkaisee myös toisia tulemaan mukaan seurakunnan yhteyteen.

 

Lukiessani Paavalin antamia ohjeita Timoteukselle seurakunnan johtamista varten, huomioni kiinnittyy siihen, miten tärkeänä Paavali pitää läheisistä ihmisistä huolehtimista. Kun autamme ja muistamme läheisiämme, opimme kantamaan vastuuta myös muista ihmisistä.

 

Ajattelen myös, että seurakunta on yhteisö, johon jokainen meistä on kutsuttu juuri sellaisina kuin olemme. Vastuunkantoa ja johtamistakin voi opetella ja harjoitella omista lähtökohdistaan käsin. Oleellista ei lopulta olekaan se kuin hyviä jossakin asiassa olemme. Oleellista on se, mihin suuntaan halumme kulkea ja minkä puolesta haluamme toimia.

 

Tule siis rohkeasti mukaan jaloon työhön osallistumalla ja vaikuttamalla kotiseurakunnassasi niillä lahjoilla, ajatuksilla ja teoilla, jotka ovat sinulle luontevia. Paavalin sanoja lainaten: ”Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” (1. Timoteus 4:12).       

Naapurista kantautuu

Terveiset naapurista, Nurmijärveltä!

Kohdalleni sattui loppusyksyllä tilaisuus kokeilla jotakin uutta. Olen toiminut Tuusulan seurakunnan nuorisotyössä jo hulppeat 20,5 vuotta. Uuden kokemuksen mahdollisuus ei oikeastaan ole kovinkaan mullistava asia, olen tällä hetkellä Nurmijärven seurakunnan nuorisotyössä. Vastaavassa tehtävässä kuin Tuusulassakin. Olen siis virkavapaalla. Paluu takaisin Tuusulaan on loppusyksyllä 2012.

Pieni muutos rutiineihin tuo mukavasti uusia ajatuksia ja toivottavasti jopa ideoita jatkaa mukavien nuorten parissa työskentelyä vielä jokusen vuoden.

Sanotaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Nurmijärvellä sen luulisi ainakin paikkakunnan nimen puolesta pitävän paikkansa. En kuitenkaan lähtenyt etsimään aarteita tai jotakin muuta loistokasta. Ihan kohtaamaan haasteita ja kokeilemaan siipien kantokykyä.

Tuo naapuriyhteys on tärkeä ei vain kunta- vaan myös ihan yksilötasolla. Toisen huomioon ottaminen antaa hyvän fiiliksen kummallekin osapuolelle. Huomioiminen ei tarkoita lahjomista tai jotakin muuta ylenpalttista ystävällisyyttä, vaan ihan tavallista, normaallia kohtaamista.

Jos iloitset jostakin arkipäiväisestä kenties vähäpätöiseltäkin tuntuvasta asiasta, kerro se naapurille, kaverille, vanhemmille, sisaruksille...

Taivaan Isä on tehnyt paljon puolestamme. Valmistanut meille tien, jota kulkea. Antanut elämän, jota elää. Luvannut olla kanssamme kaikkina päivinä. Kuulla rukouksemme. Olla tukenamme. Nämä jutut ovat aivan yhtä arvokkaita, "vihreitä", molemmin puolin aitaa.

 

Aurinkoista talven jatkoa!!!!

Muistakaa hiihtää!!!

Terveisin Arto 

  

Hengissä ja hereillä

Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä

Tänään 24.10. vietetään toista kirkkomme rukouspäivistä. Rukouspäivän vietto on perinne, jonka juuret ovat kaukana historiassa. Kristitylle jokainen päivä on rukouspäivä, mutta myös yhteistä rukousta tarvitaan.

  

Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

Rakas Taivaan Isä,

rukoilemme kaikkien maailman ihmisten puolesta. Erityisesti haluamme rukouksessamme muistaa niitä, jotka kärsivät ja jotka tarvitsevat apua.

 

Isä me tiedämme että tässä maailmassa, jonka loit täydelliseksi, on nykyään paljon vääryyttä. Ihmiset kaikkialla joutuvat kärsimään nälkää ja janoa, sortoa, kiusaamista, masennusta, epäluuloja ja syrjintää, kodittomuutta ja köyhyyttä.

 

Opeta meitä rakastamaan toisiamme, anna ihmisten välille ymmärrystä, kunnioitusta ja välittämistä. Me rukoilemme Isä sinua, että jokaisella olisi turvallinen paikka ja rakkaita ihmisiä lähellään, niin että jokaisella meistä olisi hyvä olla. Isä rukoilemme tähän maailmaan avoimuutta, ystävällisyyttä, anteliaisuutta ja lähimmäisen rakkautta.

 

Siunaa erityisestä Afrikassa ja Lähi-idässä sekä muilla rauhattomilla alueilla asuvia ihmisiä, jotta he voisivat elää turvassa ja että rauha voittaisi sodan ja kiistat. Opeta meitä ihmisiä pyrkimään yhdessä kohti parempaa maailmaa.

 

Isä me rukoilemme, ettei kukaan joutuisi kokemaan itseään ulkopuoliseksi tai yksinäiseksi. Opeta meitä, että näkisimme erilaisuuden läpi, niin että näkisimme jokaisessa itsemme kaltaisen ihmisen; Sinun luomasi ja Sinulle rakkaan ihmisen.

Isä me rukoilemme meille tärkeiden ihmisten puolesta, siunaa ystäviämme ja perhettämme. Siunaa erityisesti niitä läheisiämme, joista olemme huolissamme ja jotka sairastavat tai voivat muuten huonosti. Pidä Isä heistä huolta. Isä, rukoilemme myös edesmenneiden läheistemme puolesta.

 

Siunaa ja turvaa omat matkamme ja kulkemisemme. Ole meidän kanssamme, jotta voimme voittaa omat pelkomme ja voisimme olla rohkeita. Opeta meitä elämään Sinun opetustesi mukaisesti, siis siten, että voimme lisätä hyvyyttä ja rakkautta tähän maailmaan.

 

Jumala on yksi,
ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä,
ihminen Kristus Jeesus.
Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta,
todistukseksi Jumalan tarkoituksesta,
kun oikea aika oli tullut.

[1. Tim. 2:1–6]

 

Aamen.

 

Rukous by: Tertun perjantai-illan murut

Huoleton kuin pieni lapsi

Aina kun vauva kastetaan, luetaan Lasten evankeliumi (Mark.10:13-16). Tässä Raamatun kertomuksessa Jeesuksen luo tuotiin lapsia, mutta opetuslapset halusivat estää lasten pääsyn Jeesuksen luo. Selvästikään heidän mielestään Jeesusta ei olisi saanut näin häiritä, mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja siunasi heitä. Samalla Jeesus opetti kaikille läsnäoleville, että juuri lasten kaltaisille kuuluu Jumalan valtakunta.

Pienillä lapsilla on monia ominaisuuksia, joista me voimme oppia. Yksi näistä on kyky elää juuri sitä hetkeä, mikä silloin on. Ei haikailla tulevaisuuteen, eikä murehtia menneitä. Ihanan helpottavaa! Tulevaisuutta ei tarvitse jännittää, eikä tarvitse myöskään vääntää ja kääntää mielessään menneitä juttuja. Riittää, kun olen tässä hetkessä läsnä.

Tässä hetkessä eläminen on taito, jota joutuu päivittäin opettelemaan. Mistä tänään olen elämässäni kiitollinen? Vähentää stressiä huomattavasti, kun kiinnittää huomionsa hyviin juttuihin; meillä ihmisillähän on usein tapana jäädä miettimään niitä ikäviä.

Mihin asiaan haluan nyt keskittyä ja laittaa huomioni? Tässä hetkessä elämällä voimme myös huomioida kaverit ja muut läheisemme paremmin. Kuulemme ehkä myös paremmin, kun Jumala ohjaa meitä huomaamaan toisen, joka tarvitsee juttuseuraa tai olkapäätä, johon nojata. Tai jonkun iloitsemaan kanssaan jostakin.

Uuden testamentin loppupuolelta, ensimmäisestä Pietarin kirjeestä, löytyy lohdullinen jae Jumalan huolenpidosta Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. (1 Piet. 5:7)

Kesämietteitä

Niin kuin vierevä virta, ja humiseva tuuli. Ajattelin mielessäni. Mennyttä kesää, mennyttä riparia ja  leirejä. Kesä on pyyhkiytynyt historiaan kuin tuuli pitkälle maailman toiselle puolen. Kaikki muistot ovat syvällä muistojen merelläsi tallella, ja niitä ei voi hävittää, ne ovat hyviä ja miksei myös huonoja muistoja. Kesä on monelle rentoutumisen paikka työstä ja koulun penkistä. Kesä kestää vain tovin ja taas alkaa säkkipimeä melkein vuoden kestoinen TALVI! Talvella moni masentuu ja eikä jaksa mitään, mutta kun kesä tulee, niin eiköhän se mielikin palaa  ja on taas täynnä puhtia ja tekemään uusia hyviä asioita ja tulee  lisää uusia muistoja ja voit olla ylpeä siitä.

”Onhan Herra, teidän Jumalanne, siunannut teitä kaikissa toimissanne. Hän on huolehtinut teistä vaeltaessanne tämän suuren autiomaan halki. Nämä neljäkymmentä vuotta Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne, eikä teiltä ole puuttunut mitään.”
5 Moos. 2:7 

Siunattua syksyä kaikille!  -Juuso

Usko

Raamattu on erittäin ihmeellinen ja erityinen kirja. Raamattu on Jumalan rakkauskirje meille. Oikeastaan Raamattu on Henki! Jumala puhuu meille Raamatun välityksellä ja ilman Pyhää Henkeä Sana ei aukea, eikä sitä voi ymmärtää. Tämän huomaa hyvin vaikka siitä, miten joku Sanan kohta, jonka on lukenut monet kerrat, alkaakin jonain päivänä puhutella ja avautua ihan eri lailla kuin ennen.

Viime viikolla Hebrealaiskirjeen kohta uskosta (Hebr. 11:1) jäi pyörimään mieleeni erityisellä tavalla. Tässä kohta muutamien eri Raamatun käännösten mukaan:

"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy."
"Usko -luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa- antaa toivollemme    varmuuden ja vakuuttaa meidät näkymättömien todellisuudesta."
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
"Now faith is the assurance of things hoped for, the conviction of things not seen."

Miten lohdullista, että usko ei ole tunnetta tai näkemistä. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Usko on ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Tai varmuus siitä, mikä ei näy. Ihanasti sanottu! Uskon ei tarvitse olla mitään suuren suurta supermegauskoa. Raamatussa sanotaan, että sinapinsiemenen verran uskoa riittää. Ja sinapinsiemen on kuulemma todella pieni siemen!

Kaikkivaltiaan Taivaan Isän poikina ja tyttärinä saamme häneen uskoen ja turvautuen elää iloisin ja luottavaisin mielin joka päivä. Saamme olla varmoja siitä mikä ei näy. Jeesus elää ja taivas on totta!:)

Siunattua syksyä kaikille!

Amsterdamin Anne

Olin 5.-9.5 matkalla Amsterdamissa ja yksi puhuttelevimmista hetkistä oli ehdottomasti vierailu Anne Frankin talossa.

Anne Frank oli toisen maailmansodan aikaan elänyt juutalaistyttö, joka piiloutui perheensä kanssa yli kahdeksi vuodeksi saksalaisilta miehittäjiltä. Heidän piilopaikkansa sijaitsi perheen isän toimistorakennuksen salaisessa siivessä. Anne oli piileskelyn aikana 13-15-vuotias ja piti koko tuon ajan päiväkirjaa talon tapahtumista ja omista mietteistään. Perheen piilopaikka on säilytetty sellaisena kuin se oli lähes 70 vuotta sitten piileskelyn aikana.

Kiertäessäni noita pieniä ja pimeitä huoneita, tunsin paitsi suurta järkytystä siitä mitä miljoonat ihmiset joutuivat tuolloin kokemaan, myös äärimmäistä kiitollisuutta siitä, että saan itse uskoa Jumalaan pelkäämättä ikäviä seurauksia. Vai saanko sittenkään?

Tämän päivän Suomessa uskovat joutuvat usein selittelemään uskoaan ja valintojaan. Kaverit tai sukulaiset saattavat kummastella tai asettaa erityisiä odotuksia, jos kerrot uskovasi Jumalaan. Kirkossa tai muussa seurakunnan toiminnassa käyviä pidetään helposti ”hihhuleina”, semmoisena vähän outona porukkana.

Kun tapaamme muita samalla tavoin ajattelevia ihmisiä, saamme kuitenkin voimia kestää epäilyjenkin edessä. Tämän vuoksi seurakuntayhteys eli muiden kristittyjen tapaaminen, on oman uskon kannalta erittäin tärkeää. Myös kesäkiireiden keskellä kannattaa välillä järjestää aikaa oman uskon hoitamiseen ja muiden kristittyjen kohtaamiseen esim. kirkossa tai nuorten kesätoiminnassa.

Oikein leppoisaa ja rentouttavaa kesää toivottelee kaikille Nelli

Aina joku paimentamassa

Lapsena päivät täyttyivät siitä, että aina joku oli paimentamassa. Välillä paimentaminen saattoi olla niin hienosti piilotettu muuhun toimintaan, että se ei välttämättä tuntunut paimentamiselta. Toisinaan tämän toiminnan huomasi todella selkeästi. Ei ollut minunkaan lapsuudessani vaan yksi tai kaksi kertaa kun äiti käski laittamaan kumisaappaat jalkaan tai pukea toppahousut jalkaan ja kulkea pipo päässä pakkasella, vaikka en olisi halunnut. Ihan mälsäähän tuollainen toiminta nyt oli. Paimentamisesta ei päässyt eroon edes koulussa tai sukulaisten luona. Aina joku oli jollain tapaa paimentamassa.

 

Mahtaa lampaillakin olla tukalaa, koska niillä on paimen koko ajan mukanaan. Ei pääse hetkeksikään eroon paimentamisesta. Aina vedetään takaisin polulle, vaikka puun takana näyttäisi olevan niin hyvää ruohoa syötäväksi. Eikä saa mennä hetkeksikään eroon laumasta omille teilleen, vaikka haluaisikin kulkea omia reittejään.

 

Mutta miten elämä olisi mennyt ilman paimenia? Minä olisin ainakin ollut monta kertaa kipeänä, jos äiti ei olisi minua paimentanut. Olisin todennäköisesti kulkenut märissä kengissä vilustuneena jokaisena sateisena ja kylmänä päivänä. Viime sunnuntaina olikin ihan erityinen päivä kiittää ja muistaa äitiä hyvästä paimentamisesta.

 

Entäs lampaat sitten? Lampaat olisivat varmasti päässeet makoisille ruokapaikoille ilman paimenta ja päässeet hetkeksi nauttimaan omien polkujen kulkemisesta, mutta eivät olisi huomanneet pensaikoin takana ruokaansa väijyvää vesi kielellä olevaa susilaumaa. Voi olla, että yksinäisen lampaan matka olisi päättynyt lyhyeen.

 

Onneksi siis elämäämme kuuluu paimenia. Jumala on myös meidän paimenemme. Hän haluaa pitää meistä huolen ja rakastaa jokaista paimennettavaansa. Saamme kulkea polkujamme levollisin mielin tietäen, että Jumala on meidän kanssamme joka hetki.

 

"Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen.

Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. (Hes. 34:11-12)

Kaiken takana on rakkaus!

Meillä on elävä ja puhuva Jumala, joka kuulee rukouksemme ja ilmoittaa tahtonsa meille. Joskus Jumala on kuitenkin hiljaa. Mitä sitten kun Hän vaikeuksia kohdatessamme ei vastaakaan, vaan viipyy? Joskus pitkänkin aikaa.

"Herra sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef.3:17, vanha käännös

Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua! Kaiken takana on rakkaus! Me emme näe kuin tämän hetken, mutta Jumala näkee myös meidän huomispäivämme ja tulevaisuutemme. Voimme kaikissa tilanteissa luottaa Hänen hyvyyteensä ja rakkauteensa silloinkin kun Hän on ääneti. Hän kuulee jokaisen rukouksemme ja Hänen vastauksensa ja apunsa tulevat juuri oikeaan aikaan, sekunnin sadasosan tarkkuudella. Hän on sankari, joka auttaa:)

"Näen tulevaisuutesi. Luen ihmisten ajatukset. Tiedän tarpeesi paremmin kuin sinä itse. Luota kokonaan Minuun. Sinä et ole kohtalon armoilla, et toisten ihmisten viskeltävänä. Sinua johdatetaan määrätietoisesti, ja toiset ihmiset jotka eivät palvele tarkoitustani sinuun nähden, siirretään syrjään tieltäsi. Älä pelkää, tapahtui mitä tahansa. Sinua johdatetaan."
Kirjasta Jumala puhuu, toimittanut A. Russel

Älä pelkää, tapahtui mitä tahansa. Kaiken takana on rakkaus!

Tämä oli todella Jumalan poika! (Matt.27: 51-54)

Pääsiäisen sanoma kiteytyy näihin sanoihin, jotka Jeesuksen ristinpuun juurella vartioiva sadanpäällikkö lausui.

Evankelista Matteus oli myös silminnäkijänä ja paikan päällä. Matteus oli kiinnostunut kertomaan evankeliumissaan mitä Jeesukselle tapahtui.

Jeesuksen riippuessa ristillä tapahtui asioita jotka olivat yllättäviä, pelottavia sekä ainutlaatuisia.

Näin tapahtui: Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti.

Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.

 

Tämä kaikki sai ihmiset pelon valtaan, mutta ne jotka olivat kulkeneet Jeesuksen seurassa ja uskoivat häneen, täyttyivät myös ilolla. Kaikki mitä Jeesus oli edellä kertonut tapahtuvan, kävi toteen.  Nekin jotka eivät Jeesukseen täysin uskoneet kääntyivät Hänen puoleensa ja saivat ilon ja rauhan.

 

Jeesus sanoo: ”Autuaita eli onnellisia ovat ne, jotka uskovat minuun vaikka eivät näe.” Tämä lause on tarkoitettu kaikille niille jotka eivät eläneet Jeesuksen aikana, siis meillekin.

Jeesus sanoi myös: ”Älkää pelätkö, sillä minä se olen.”

Vapahtajamme sovitti syntimme ja avasi tien Jumalan luo.

Jeesuksen todistus meille tänä päivänä on Hänen lupauksensa Pyhästä Hengestä, Puolustajastamme joka antaa aidon ilon ja todellisen rauhan ja luottamuksen sydämeemme.

Ole siis turvallisella mielellä, tunnusta syntisi Vapahtajalle niin voit yhtyä sotapäällikön sanoihin; ” Jeesus oli todella Jumalan Poika!”

 

Siunattua Pääsiäistä  sinulle!

t.Piku

Älä arkana pälyile!

Viime aikoina kun on lukenut lehtiä ja katsellut uutisia, on väkisinkin noussut mieleen eräs Raamatun kohta. Jeesus puhui Matteuksen evankeliumissa seuraavaa: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä." (Matt. 24: 7) Sitä katselee maailman menoa hiukan ihmeissään ja miettii, että mihin tämä kaikki johtaa. Meillä Suomessa on onneksi ulkoisesti rauhallista, eikä meidän tarvitse pelätä em. asioita täällä. Ja jos kohtaamme vaikeuksia, ne ovat yleensä aika pieniä em. ongelmiin verrattuna.  Vaikka ulkoisesti onkin rauhallista, välillä itse kullakin on melkoisia "sisäisiä kansannousuja ja maanjäristyksiä." Asioita, jotka tuntuvat suistavan maailmamme raiteiltaan ja kaaokseen. Asiat eivät ole muille "lööppikamaa", mutta minulle itselleni ne ovat totisinta totta. Ne ovat osa minun elämääni ja joudun elämään niiden kanssa. Välillä ei ole ketään jonka kanssa asioita jakaisi ja jolle huolensa kertoisi.

 

Olkoon elämässäsi millaisia tilanteita tahansa, niiden keskellä on hyvä muistaa seuraava Raamatun lohduttava lupaus. "Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi-minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni." (Jes. 41: 10)

 

Keväisin terveisin

Rippikoulutunnelmissa

Talvisopukan rippikoulu on nyt konfirmaatiomessua vaille valmis! Leirijakso Sipoon Sopukassa meni mukavasti. Ihania nuoria. Ihania hetkiä. Sairastelu vähän vaivasi, mutta kokeneemmilta työntekijöiltä opin, että talviloman rippileireihin kuuluu sairastelu. Onneksi suurin osa selvisi pienen petilevon jälkeen taas leirin tohinaan mukaan.

Leiri meni hyvin. Siitä kiitos isosille ja ohjaajille, jotka antoivat ison panoksen leiriin! Kiitos Taivaan isälle, joka siunasi leirimme! Rippikouluja järjestetään, jotta opittaisiin kristinuskon aakkosia. Tässä mielessä rippikoulu on erityistä aikaa kristityn elämässä. Saa oppia ja olla Jumalan koulussa. Eräänlaista Jumalan koulua on koko elämä. Aina oppii, jotain, voi oppia rippikoulun jälkeenkin ;) Jumala saattaa pysäyttää oppimaan ja havahtumaan monenlaisissa tilanteissa. Saamme oppia tietä, totuutta ja elämää. Eikä oppi tieltä ojaan kaada, vaan vie lähemmäksi Jeesusta, joka itse sanoo olevansa tie, totuus ja elämä.

Oilin possu

Oilihan on siis meidän koira, kääpiö snautseri iso ja valkoinen. Oili on vilkas ja tosi utelias. Joulupukki toi Oilille paketin, joka sisälsi possun. Possu on pehmeä ja kun sitä puristaa se röhkäisee. No ei siinä mitään. Possu on milloin missäkin Oilin jättämässä paikassa. Yleensä kulkureitillä, kuten tänäkin aamuna. Tulin alakertaan aamuhämärässä ja tietenkin astuin possun päälle ja RÖH. No Oilin mielenkiinto heräsi välittömasti ja piti tulla häntä heiluen katsomaan, missä possu tällä kertaa mahtaisi olla. Isot ruskeat silmät tuijottivat minua ikään kuin toivoen pientä leikkihetkeä, mutta toiset vielä nukkuivat. Täytyi siis vain tylysti ohittaa tilanne, niinpä Oilikin kömpi takaisin nukkumaan. Tämä valkoinen karvakuono voisi opettaa jotakin pienistä asioista iloitsemisesta. Ei tarvitse olla kuin 15 minuuttia poissa kotoa ja palatessa Oili tulee häntä heiluen vastaan ja valitettavasti joskus (aina) päästellen kimeitä haukahduksia. Tuntuu kuin olisin ollut viikon pois kotoa, niin mahtava on vastaanotto. Vaimo on tietysti vielä tervetulleempi ainakin äänen ja riemuitsemisen määrällä mitattuna. Ystävyys tuo monille meistä ilon hetkiä arjen aherruksen keskellä. Tällä viikolla on ystävän päivä. Tervehdyksiä kavereille lähetellään tavallista enemmän. Halutaan tuottaa toisille hyvää mieltä. Pienet asiat ovat monesti niitä tärkeitä ja mieleenpainuvia. Ilon aiheet voivat olla lähellä joka päivä. Muistetaan sanoa toisillemme kiitos ja anteeksi, ei välttämättä peräkkäin, mutta sopivissa tilanteissa. Tarvitsemme toisiamme.

Aurinkoista kevättä

Abeille tsemppiä

Kiitollinen tai katkera

Pappina saan kohdata monenlaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Jotkut kohtaamiset painuvat jostain syystä syvälle mieleen, eivätkä unohdu vuosienkaan kuluessa. Viime viikolla tulin muistutetuksi kahdesta tällaisesta kohtaamisesta vuosia sitten.

 

Kyseessä on eräs viikko, jolloin kävin kahden eri seurakuntalaisen luona tervehdyskäynnillä. Vierailuni sinänsä olivat aika samanlaiset, istuimme kahvikupposten ääressä ja juttelimme elämästä. Nämä kaksi tapaamaani ihmistä olivat suurin piirtein samanikäisiä, joten tietyt Suomen historiaan liittyvät vaiheet he olivat kumpikin kokeneet. Kumpikin oli elänyt sota-aikana ja joutunut käymään läpi siihen liittyviä menetyksiä lähipiiriissään. Kumpikin oli aikuistuttuaan perustanut perheen ja saanut lapsia; nyt he olivat jo saaneet nähdä lastenlapsiensa hiljalleen aikuistuvan.

 

Mieleeni ei kuitenkaan niinkään jäänyt näiden tapaamieni ihmisten elämänvaiheet, vaan vielä vuosienkin jälkeen muistan heidän tapansa puhua elämästään. Ensimmäiseksi tapaamani henkilö oli katkera. Oli ollut vaikeaa elää juuri niinä vuosina ja oli mahdotonta antaa anteeksi kaikkea kohtaamaansa. Toisena tapaamani ihminen oli täynnä rauhaa. Hän kertoili vaiheistaan ilman minkäänlaista katkeruutta. Tietenkin hän suri vaikeita asioita, mutta pääasiassa hän oli kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä oli tuonut tullessaan. Tämä ihminen oli pienestä pitäen uskonut Jumalaan ja luottanut Hänen läsnäoloonsa kaikissa elämänsä vaiheissa. Vaikeina hetkinä hän oli rukouksessa jättänyt kaiken Taivaallisen Isän haltuun ja aina hän oli luottanut siihen, että Jumalan johdattaa omiaan.

 

Vielä koen olevani nuori, mutta ehkä joskus vuosikymmenien päästä saavutan yhtä kunnioitettavan iän kuin nämä kaksi kohtaamaani ihmistä. Kun silloin katson taaksepäin elämääni, toivon olevani kuin tuo jälkimmäinen ja säteileväni samanlaista rauhaa ja iloa. Haluan jättää elämäni Jumalan johdatettavaksi. Haluan jättää sen Hänen käsiinsä ja luottaa siihen, että hän kantaa minua kaikissa vaiheissani. Onneksi tiedän, että myös Jumala haluaa johdattaa elämääni ja kulkea sen kanssani, sillä Raamatusta voin lukea:

 

”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27)

”Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen.” (Ps. 37:5)

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. [ -- Minä] tiedän: sinä olet kanssani. Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps. 139:16, 18b, 23, 24)

Iltarukous

Kun illalla pistän pääni tyynyyn, niin ristin myös käteni. Yleensä en
pysty pitkään rukoukseen keskittymään ja siitä tulee aika katkonaista
. Ehkä siksi myös usein seuraavana päivänä unohdan, mitä on tullut
rukoiltua.

Ensimmäiseksi kerron Jumalalle, miltä minusta sillä hetkellä tuntuu.
Kerron elämästäni. Hyvistä päivistä tietysti kiitän Jumalaa. Kiitän
elämästäni. Pyydän Jumalalta vahvistusta ja rohkeutta huomiseen, jotta
hyvä drive säilyisi.

Ystäviä yritän aina muistaa. Edes vähäsen. Harvassa kuitenkin ovat ne
hetket, kun koko lähipiiri on täynnä onnea ja autuutta. Joskus
nimittäin itsekin koken niitä kummia päiviä jolloin ajattelen, että
"ihan kuin joku nyt ois rukoillu mun puolesta".

Jos minulla on suuria odotuksia tulevaisuudelta, tai jos tulevaisuus
näyttää jostakin syystä epävarmalta, niin kysyn Jumalalta, josko Hän
voisi tehdä asialle jotakin. Jokaiseen tilanteeseen Raamattu ei anna
suoraa ja selkeää vastausta, miten tulisi menetellä. Silloin on
parasta jättää asiat parhaisiin käsiin. Useasti rukoilen, että Pyhä
Henki voisi minussa vaikuttaa niin, että toimisin oikein, tai tekisin
oikean päätöksen.

Helppoa elämää ei Jumala ole Sanassaan meille luvannut. Joskus elämä
tuntuu todella pahalta. Silloin ei tee mieli elämästään kiittää. Teen
sen kuitenkin, sillä uskon asioiden aina järjestyvän. Jumalalla, jolla
on hyvä tahto minua kohtaan, on varmasti myös suunnitelmia minua
varten. Olen osa jotain suurta, vaikka roolini näyttäisi pieneltä.
Sitäpaitsi olen myös huomannut, kuinka vaikeammat ajat elämässä
tuppaavat vetämään minua lähemmäs Jumalaa. Siitä olen aina (jälkeen
päin) ollut kiitollinen.

Monesti elämä tuntuu pahalta sen takia, että sydäntä vaivaa
synnintunto. Ei kaikki paha tule ulkoa päin, vaan liian usein se tulee
myös sisältä päin. En väärin tekemisillä pelkästään pahoita Jumalan
mieltä, tai ole haitaksi lähimmäisilleni, vaan myös rikon itseäni.
Tiedän etten ole yksin tämän ongelman kanssa, sillä ainakaan vielä en
ole synnittömään ihmiseen törmännyt.

Yhdestä synnittömästä olen tosin kuullut, mutta Hän olikin Jumalan
Poika. Hän iteasiassa ratkaisi minun ongelmani. Siksi iltaisin tuon
syntini ja murheeni Jumalan eteen ja pyydän Häneltä armoa ja
rakkautta. Tiedän, että Jeesus kuoli ristillä minun tähteni. Tiedän,
että Jeesuksessa on minulle anteeksianto ja hyvä omatunto. Siinä on
pehmeä tyyny, johon on hyvä nukahtaa.

"Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu
koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen
uskollisuutensa. Sieluni sanoo: 'Herra on kaikkeni, häneen minä
turvaan.'" (Valitusvirret. 3:22-24)

Aamen.

Uutta aloittamassa

Joulunaika on taas vietetty ja uusi vuosi käynnistynyt. Vuodenvaihde tuo aina mukanaan tunteen siitä, että jokin uusi alkaa, vaikka eihän vuoden vaihtumista kukaan meistä huomaisi ilman kalenteria: maailma pyörii samalla tavalla tammikuun alussa kuin joulukuun viimeisenä päivänä. Silti ilmassa on uuden alun tuntua, ja moni päättääkin muuttaa elämässään jotain nimenomaan uuden vuoden alkaessa.

Tänä viikonloppuna olimme nuorten leirillä Kangasalla, ja leirin lopuksi osallistuimme Uusi Alku-tapahtumaan Lempäälässä. Uusi Alku on siitä erilainen tapahtuma, että jokainen osallistuja voi halutessaan myös olla toteuttamassa ohjelmaa omien taitojensa ja mielenkiintonsa mukaan. Tuusulankin porukkaa näkyi lavalla pitkin iltaa laulamassa,tanssimassa, maalaamassa ja muuten esiintymässä. Kiitos kaikille osallistujille hienosta reissusta!

Uuden aloittamisesta puhutaan myös Raamatussa. Roomalaiskirjeen 12. luvun alussa Paavali kirjoittaa:

" Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

Meillä kaikilla on omat lahjamme, ja Jumalalla on käyttöä niille kaikille. Meidän tarvitsee vain antaa ne Hänen käyttöönsä. Se on todellinen uusi alku elämässä, eikä  sen takia tarvitse odottaa uuta vuotta, ensi maanantaita tai huomista; sen voi tehdä juuri nyt.

Mukavaa alkanutta vuotta!

Ihan oikeesti.

     Siskoni tyttö on oppinut päiväkodissa uuden sanonnan; "Ihan oikeesti." Aika hauskaa, kun 4-vuotias haluaa tehostaa puhettaan ja vakuuttaa kuulijansa sanomalla asiansa perään vielä ihan oikeesti! Selvästi on tosiasia kyseessä.

     Jouluna Beetlehemiin, erääseen talliin syntyi pieni poikavauva noin 2000 vuotta sitten. Hänellä oli pienen pienet sormet ja varpaat. Hän söi ja nukkui, ja luultavasti tuhisi joskus unissaan niin kuin pienet vauvat tuhisevat. Hän tarvitsi rakkautta ja huolenpitoa elääkseen. Hän oli siitä pikkuisen erikoinen vauva, että hän oli Jumalan poika. Hänen isänsä on nimittäin maailmankaikkeuden luoja. Ihan oikeesti. Nyt on tosiasia kyseessä.
     Hän syntyi, koska hänen isällään on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan. Hänen syntymänsä on ilosanoma koko maailmalle, myös sinulle ja minulle. Hänen syntymänsä on meidän toivomme ja hänen tuntemisensa tuo sydämiimme rauhan. Ihan oikeesti.
     Ilo, toivo ja rauha ovat hirmu tärkeitä asioita elämässä. Niitä ei rahalla saa mistään. Taivaan Isä  lahjoittaa ne meille kuitenkin ilmaiseksi Jeesuksessa. Hänellä on edelleen hyvä tahto meitä kohtaan. Tähän mahtavaan  lahjapakettiin tulee kaupan päälle vielä rakkaus. Isä rakastaa meitä enemmän kuin kukaan ihminen maan päällä voi rakastaa. Uskotko sen? Ihan oikeesti.

Rakas Jeesus,
kiitos siitä mahtavasta lahjasta, jonka me kaikki saamme sinussa omistaa. Anna joulun ilosanoman kirkastua meille tänä jouluna aivan uudella tavalla. Anna sydämiimme ja koteihimme jouluiloa ja sinun rauhaasi. Kiitos Isä siitä, että sinulla on hyvä tahto meitä kohtaan! Kiitos, että sinun lapsinasi meidän ei tarvitse pelätä mitään. Kiitos, ylistys ja kunnia sinulle maailmankaikkeuden luoja!
Aamen.

Avun tarpeessa

Ohjeena: kuuntele ensinnä biisi ja lue sitten vasta tsetti :)

 

Itse kuulin kyseisen biisin tuossa Maata Näkyvissä-festarien jälkeisessä humussa kun tuli taas perehdyttyä vanhan tutun Newsboysin uuteen tuotantoon. Tämä biisi iski korvaan jo heti ensimmäisellä kerralla vahvasti. Varsinkin seuraava kohta:

 

You're the only one
Who can fix what I've become
Oh God, I believe in your love

 

Jäinkin sitten pohtimaan mikä siinä oli niin hienoa sen lisäksi että se biisissä on sisällytetty hienosti. Tähän tulkintaan liittyy oleellisesti myös biisin kertosäe.

 

Biisissähän on ideana meille kaikille tuttu tilanne: Vaikka kuinka pyrkisimme elämään täydellistä, synnitöntä, elämää, päädymme aina tekemään jotain väärin. Ja tehdessämme väärin tietoisesti tai myös usein tiedostamatta päädymme tilanteeseen ettei enää kaikki mene niin kuin haluaisit. Elämässä tulee ylipääsemättömän tuntuisia ongelmia, joista ei tunnu suoriutuvan. Olet hukassa.

 

Kuitenkin tilanteen olessa pahimmillaankin meille on aina yksi tie.

Meille on luvattu Psalmissa 91 ja 145:

 

"Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan."

 

"Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa"

 

Meillä kristityillä onkin suuri ilo tietää että emme ole koskaan yksin. Silloinkin kun kaikki näyttäisi pahimmalta ja tuntuu ettei enää mitää olisi jäljellä, meiltä löytyy vielä joku jonka puoleen kääntyä. Voimme kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää häneltä: ”Auta minua ja anna minulle syntini anteeksi poikasi tähden.” Hän on siihen ainoa kykenevä, kunhan vain haluamme uskoa hänen rakkauteensa.

Oletko valmiina vaihtoon?

Luin jonkin aikaa sitten kanadalaisen lähetyssaarnaajan Don Richardsonin kirjan Rauhan lapsi. Kirjassa hän kertoi Papua Uusi-Guinealla asuvan Sawi- nimisen heimon vaiheista ja omasta elämästään sen keskellä. 1960-luvulle asti heimo eli eristyksissä muusta maailmasta ja ainut ihmisryhmä, jonka kanssa he olivat tekemissä, olivat naapuriheimot. Sawi- heimo eli lähellä luontoa ja luonnosta. Asumuksensa se rakensi taipuvista puista 12 metrin korkeuteen. Ruokansa heimolaiset hankkivat kalastamalla ja metsästämällä. Pitkät kanootinomaiset kulkuvälineet he veistivät paksuista puista.

Eräs heimon tavoista teki siitä kuitenkin melkoisen julman. He olivat ihmisten päitä metsästäviä ihmissyöjiä. He pitivät päänsä alla nukkuessaan uhriensa päitä. Myös muut ympärillä asuvat heimot toimivat samoin.

Sawien kansantarujen sankareita eivät olleet ne, jotka ottivat muita enemmän päitä taisteluissa tai väijytyksissä. Suurimpia sankareita olivat ne, jotka onnistuivat huijaamaan ja pettämään tulevaa uhriaan parhaiten. Donin hämmästys oli suuri kun hän Raamatun kertomuksia kertoessaan huomasi heimon ihailevan Juudasta Jeesuksen sijaan. Juudas oli heille sankari, koska onnistui ystävystymään Jeesuksen kanssa ennen kun ilmiantoi hänet.

Heimojen keskuudessa eli Rauhan lapsi- perinne. Jos riidoissa olevat heimot olivat valmiit tekemään sovinnon, se tapahtui hyvin käytännöllisesti. Kummankin heimon keskuudesta yksi perhe antoi oman poikansa vaihdettavaksi toisen heimon perheen poikaan. Perheiden isät vaihtoivat poikiensa lisäksi vielä nimensä keskenään. Poikien vaihduttua, isät veivät uuden poikansa heimonsa keskelle. Heimon keskellä kaikki, jotka hyväksyivät rauhan, laittoivat kätensä pojan päälle. Uutta poikaa varjeltiin tarkoin, sillä hän oli sinetti rauhasta. Poikaa kutsuttiin Rauhan lapseksi. Jos poika sattui kuolemaan, mitä välillä tapahtui, heimojen välinen rauha raukesi.

Kuultuaan ja nähtyään Rauhan lapsi-perinteen, Don ymmärsi miten lähellä heimon perinne oli Raamatun ilmoitusta. Jesajan kirjassa kerrotaan: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas”. (Jes 9:5)

Joulun alla puhutaan paljon Jeesuksen syntymästä. Jeesus tuli maailmaan solmimaan rauhan Jumalan ja ihmisten välille. Hän on se Jumalan puolelta tuleva Rauhan lapsi. Meidän ”lapsemme” Jumalalle on hiukan toisenlainen, mutta kuitenkin Jumalalle mieluinen. Hän ottaa meidän pahat tekomme eli syntimme vaihdossa. Loistava paikka saada sisimpään rauha ja päästä eroon ikävistä ja sisintä painavista asioista kuten riidoista, katkeruudesta, vihasta, kateudesta, pahan puhumisesta, kiusaamisesta jne. Valmistaudu vaihtoon ja ota Rauhan lapsi vastaan.

Hyvää adventinaikaa!

Kaikkea hyvää!

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä...

 

Herran siunauksen sanat ovat tutut riparilta, nuortenilloista ja ihan tavallisista jumalanpalveluksista. Siunausta on toivotettu vuosisatojen ajan, sen sanat löytyvät Vanhasta testamentista (4. Moos. 24-26).

 

Siunaus tarkoittaa hyvän sanomista. Käytännössä sillä tarkoitetaan kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala voi meille antaa. Me emme aina itse tiedä, mikä meille on parhaaksi. Siunatessamme toivotamme itsellemme tai toiselle sellaista hyvää, mitä Jumala tietää meidän tarvitsevan.

 

Siunaus on helppo liittää positiivisiin asioihin; siihen, että menee kaikin puolin hyvin. Siunaus ei kuitenkaan ole vain näin pintapuolista. Siunausta suurimmillaan on Jumalan läsnäolo ihmisen elämässä, sen kaikissa vaiheissa. Jumala on mukana lapsensa hyvissä hetkissä ja myös silloin, kun elämässä on vaikeaa ja tarvitsemme häntä kannattelemaan meitä.

 

Katekismuksessa tämä sanotaan hyvin:

Kun siunaamme toisiamme tai pyydämme siunausta itsellemme, voimme luottaa siihen, että kolmiyhteinen Jumala kääntyy meidän puoleemme ja on meidän kanssamme.

 

Siunausta!

Uusi ja jännä

Elämässä tapahtuu kaikkea uutta, ihanaa ja erilaista. Uudet asiat ja uudet ihmiset ja uudet paikat ovat kiinnostavia ja jännittäviä. Joskus liiankin jännittäviä.

Jeremian kirjan ensimmäisessä luvussa sanotaan näin:

Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi:
      - Älä sano, että olet nuori,
      vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,
      ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
      Älä pelkää ketään,
      sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi
      ja suojelen sinua.

Tämä Raamatun kohta on minulle tärkeä. Monet jännittävät helposti silloin, kun ovat sellaisissa tilanteissa jotka ei ole itselle tuttuja. Silloin miettii, että osaako puhua fiksusti ja niin että tulisi ymmärretyksi, uskaltaako edes avata suutaan vai olisiko parempi olla hiljaa.

Minulle jännittäviä tilanteita ovat ne, joissa puhun kristinuskosta. Osaanko muka opettaa Jumalasta, Hänestä joka on minua niin paljon suurempi. Osaanko kertoa oikein asioista, joihin ymmärrykseni ei riitä. Raamatun tekstin perusteella voin kuitenkin uskoa siihen, että olen siellä mihin minut on tarkoitettu, enkä ole yksin, vaan Isä kanssa.

sääntöjä ja määräyksiä

Hepop! Viime sunnuntain yksi evankeliumiteksti on tällainen:

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: »Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?» Mutta Jeesus vastasi heille: »Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.» Ja Jeesus sanoi heille: »Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.»

Mark.2: 23-28

Joskus kun puhutaan laeista, säännöistä ja määräyksistä, saattaa tulla jopa ahdistunut olo. Voi tuntua, että kaikki on kiellettyä, ja että elämää rajoitetaan tai siitä yritetään tahallaan tehdä mahdollisimman hankalaa. Samanlainen olo saattaa tulla myös puhuttaessa kristinuskosta tai Raamatusta. Monet kokevat ne vain listaksi kieltoja, joiden tarkoitus on tehdä elämästä tylsää ja ahdistavaa.

Lakeja ei kuitenkaan säädetä kiusallaan, vaan niillä on aina jokin tarkoitus. Ne suojelevat elämää, omaisuutta ja oikeuksia. Ilman yhteisiä pelisääntöjä elämä olisi aika turvatonta. Kannattaa muistaa myös, että näkökulma lakiin riippuu tilanteesta. Jos saat sakot ylinopeudesta, nopeusrajoitus tuntuu todennäköisesti turhalta ja ikävältä. Jos taas olet jäänyt kaaharin ajaman auton alle, olisit varmasti toivonut kuskin noudattaneen liikennesääntöjä.

Jeesus opetti ajattelemaan vielä pidemmälle, kuin mitä laki vaatii. Tuossa raamatunkohdassa Hän ei välittänyt vanhasta perinnäissäännöstä, koska ihmiset olivat Hänelle muotoseikkoja tärkeämpiä. Toisaalla Hän puhuu siitä, mikä on esimerkiksi kymmenen käskyn lain tarkoitus, ajatus lain takana. Kun Häneltä kysyttiin, mikä on suurin käsky, Hän vastasi: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tuo käsky vaatii meiltä paljon enemmän kuin mikään laki, mutta silloin kun sitä noudatamme, teemme maailmasta omalta osaltamme vähän paremman paikan.

Minä tiedän!

 

          Monet ihmiset miettivät Jumalan olemassaoloa. Monet haluaisivat jonkun todistuksen tai merkin. Jumala on antanut todistuksia ja merkkejä meille aika paljonkin, mutta he haluaisivat kuitenkin silti vielä jonkun aivan erityisesti heille suunnatun todistuksen tai merkin. Tai jonkun ihmeen.

          Eräs rippikoululainen kävi Jumalanpalveluksessa hakemassa merkit Ristoon *) yhdessä ukkinsa kanssa. Koulu meni hänellä siihen aikaan aika huonosti, keskiarvo oli viitosen tuntumassa. Jumalanpalveluskäynnit toivat pojan sydämeen ja elämään uudenlaisen rauhan, joka vaikutti myös koulunkäyntiin. Koulumenestys parani niin, että keskiarvo nousi yli seiskan.

          Tuli kesä ja rippileiri. Oppitunneilla ja hartauksissa se sama rauha hänen sydämessään vahvistui. Oppitunnilla pyydettiin aina välillä etsimään Raamatusta jokin tietty kohta. Pojalle kävi neljä kertaa peräkkäin niin ihmeellisesti, että avatessaan Raamatun se aukeni heti juuri oikeaan kohtaan. Neljä kertaa peräkkäin juuri oikea kohta. Se ei enää voinut olla sattumaa, vaan se oli lopullinen vahvistus hänelle. Rauha, jonka Jumala toi pojan sydämeen ja Raamatun aukeaminen neljä kertaa peräkkäin juuri oikeasta kohdasta riittivät todistukseksi ja merkiksi. Jumalan täytyy olla olemassa. Poika tiesi nyt sen. Ilo ja rauha, jotka olivat hänen sydämessään näkyivät myös hänen kasvoillaan ja silmissään. Hän tiesi!
       

"Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä." Job. 19:25

 

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.    Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Joh. 14:27

 

Siunausta sinun elämääsi ja Jumalan rauhaa sydämeesi!

 

*) Risto on rippikoululaisen seurakuntaan tutustumisopas

Heipodei!

Istutaan Julian kanssa tässä minun toimistossani. Ulkona on ihanan
lämmin päivä. Aurinko paistaa toimiston oranssiin Love, peace and mercy-
verhoon keväisesti. Julia on nuorisotyössä harjoittelussa (Tommi ja
meitsi ollaan molemmat Julian harjoitteluohjaajia ) ja opiskelee
Järvenpään Diak:issa sosionomi amk:si. Hyvä valinta! Haastatellaanpa
Juliaa vähän.

E: Miten sun harjoittelu on mennyt? Ootko tykännyt olla Tuusulan
seurakunnassa?
J: Harjoittelu on mennyt ihan hyvin ja oon viihtynyt. On ollut mukavaa
tutustua uuteen paikkaan ja uuteen seurakuntaan.
E: Minkälainen tyyppi sinä olet ja mitä harrastat?
J: Olen iloinen, huumorintajuinen, ehkä vähän seikkailunhaluinen ja
oikein hyvä tyyppi:) Ja tosi kova urheileen! (jepjep, kommentoi Eija:)
Ennen harrastin salibandyä, mutta nykyään en harrasta mitään
aktiivisesti. Semiaktiivisia harrastuksia on musiikin kuuntelu,
keikoilla käyminen, lukeminen ja facebookissa hengailu.
E: Mistä päin olet kotoisin?
J: Alunperin Helsingistä, nuoruuden olen asunut Porvoossa. Tunnen itseni
Porvoolaiseksi. Olen ollut mukana Porvoon seurakunnan toiminnassa
aktiivisesti.
E: Eilen oltiin Kellokosken nuortenillassa, mikä pössis siellä oli?
J: Mukava tunnelma, hyvää pohdiskelua elämästä ja Jumalasta, kivoja
nuoria ja superhyviä mansikkakeksejä. Ja maalaismaisemat!
E: Raamiksessa luettiin Saarnaajan kirjaa, mitä siitä jäi mieleen?
J: Vaikka elämä ehkä on epäoikeudenmukaista, niin elämästä pitää ja saa
kuitenkin nauttia. Elämä on Jumalan antama lahja, jota meidän tulisi
arvostaa. Me olemme matkalla taivasta kohti, eikä saada mitään maan
päälle kerättyjä aarteita mukaamme sinne.
E: Mitä tykkäät keväästä?
J: Tosi huippua, että on kevät! Ihanaa, kun luonto herää henkiin ja
aurinko paistaa. Oma olo on keväisin  pirteämpi kuin syksyisin:)
E: Mitä uutta olet harjoittelussa oppinut?
J: Olen saanut tutustua uuteen seurakuntaan ja erilaisiin tapoihin tehdä
nuorisotyötä. Olen oppinut Eijalta erityisesti, että omasta kunnosta
kannattaa huolehtia ja mielellään myös olla hyvässä kunnossa!
E: Lempiruoka?
J: Pastaruuat!
E: Kerro vielä tähän loppuun, mitä usko ja Jumala sulle merkitsee?
J: Totatota, vaikea kiteyttää asiaa.. Uskon Jumalaan ja voin elämässäni
turvata häneen. Uskon, että taivas on totta ja tämän elämän jälkeen me
pääsemme sinne:)
E: Kiitos paljon ja oikein hauskaa loppuharjoittelua! Mitä terveisiä
haluat sanoa loppuun?
J: Nauttikaa elämästä ja uskokaa unelmiinne! Ihanaa kevättä kaikille:)

 

Vapaus vs. pakko

Seitsemän viikon paastonaika on takana. Nyt olen taas vapaa syömään herkkuja ja katsomaan TV:tä. Olen siis seitsemän viikon ajan pyrkinyt tietoisesti välttämään herkkuja ja TV:n katselua. Mikä minut on oikein saanut toimimaan tuolla tavalla? Onko jokin sisäinen/ulkoinen pakko pakottanut minut tekemään niin?

 

Joku on osuvasti kutsunut paastonaikaa nimellä Seitsemän vapaata viikkoa. Vapaus olla tekemättä ja vapaus tehdä joitakin asioita. Minun tapauksessani vapaus olla syömättä herkkuja ja olla katsomatta TV:tä. Aluksi ajatus tuntui vaikealta. Kuinka voin seitsemän viikon ajan olla ilman em. asioita? Onko pakko?

 

Nuo seitsemän viikkoa ovat tehneet minulle hyvää. Olen syönyt enemmän hedelmiä ja toivottavasti vähemmän ruokaa yleisesti. Olen myös nukkunut enemmän, sillä olen mennyt aikaisemmin nukkumaan. En ole jäänyt TV:n ääreen notkumaan. Tykkään lukemisesta ja nyt olen lukenut normaalia enemmän.

 

Nyt tuntuu hiukan haikealta. Onko minun nyt pakko taas alkaa syömään herkkuja ja katsoa TV:tä? Ei pakko, vaan olen vapaa tekemään tai olla tekemättä. Katson tai en, syön tai en, toivottavasti teen sen vapaasti ilman pakkoa.

 

Ei paaston aikana mietitä vain ulkoisia tekemisiä tai asioita, vaan silloin mennään myös pintaa syvemmälle. Olen törmännyt sisältäni nousevaan kysymykseen. Mikä on minulle todella tärkeää ja korvaamatonta? Tuo ei olekaan mikään pieni kysymys. Siinä voi vierähtää muutama paastonaika ja hiukan ylikin.

 

Vapauteen Kristus vapautti meidät! Gal.5: 1

 

Hyvää kevättä kaikille!

 

Tommi Aulasmaa

Jaa mikä paasto?

Pari viikkoa sitten vietettiin laskiaissunnuntaita. Laskiaisesta alkaa paastonaika, joka kestää pääsiäiseen asti. Paastota voi monella tavalla ja monesta asiasta; joku viettää jättää pois kaiken makean, joku toinen viettää mehupaastoa ja jotkut vähentävät esimerkiksi tv:n katselua. Monelle paastonaika ei erotu muista ajoista millään tavalla, ja mieleen voi nousta kysymys: miksi paastoa ylipäätään vietetään? 

Paaston tarkoitus ei ole olla laihdutuskuuri eikä  kärsimyksen aikaa. Meillä jokaisella on paljon sellaisia asioita, joita tavoittelemme ja jotka tuntuvat tärkeiltä, mutta joiden varaan elämää ei voi rakentaa. Paaston aikana karsitaan pois sitä, mikä on turhaa, ja keskitytään olennaiseen. Etsitään sitä, millä on oikeasti merkitystä.

Mitä se sitten voisi olla?

Tuohon kysymykseen jokainen joutuu etsimään vastauksen itse. Minulle vastaus löytyy Raamatusta, mm. Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille, ja sen luvusta 13. Siinä Paavali kirjoittaa, miten millään teoilla, lahjoilla tai taidoilla ei ole mitään merkitystä ilman yhtä asiaa: rakkautta. Rakkauden varaan voimme turvallisin mielin rakentaa elämämme, eikä vain paaston aikana, vaan joka päivä. 

Moi!

Kaksi vuotta, lähinnä talvea ehkä, toivoin lunta. Nyt kun katsoo pihalle, niin terveyskeskuksen parkkipaikalla näkyy valtavia kinoksia ja uutta lunta tulee koko ajan lisää. Lumi tekee talven, se valaisee ja kaunistaa. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun en Kolarin junassa herättänyt ihmisiä hihkumalla lumesta aamukahdeksalta. Vietin siis viikon verran päiviä Levillä yhdessä opiskelutovereitteni kanssa. Noin kahdenkymmenen tyypin seurueeseemme kuului paljon erilaisia otuksia. Matkassa oli mukana sekä rakkaita ystäviä, sekä sellaisia, joiden kanssa olen ystävystynyt en-niin-kovin-kauan-aikaa sitten, mutta myös ihan uusia tyyppejä. Kaksikymmentä ihmistä on kovin suuri joukko, ja varmasti jokainen sen viikon aikana tunsi että mökkimme oli liian pieni sille ihmismäärälle. Se, että ympärillä on koko ajan ihmisiä, oli kuitenkin myös yksi reissun parhaista puolista. Aika tarkalleen iltakuudelta kokoonnuimme pitkän pöydän ääreen syömään. Jokainen osallistui ruuanlaittoon ainakin kerran viikon aikana, ja tarjolla oli kaikenlaisia makuelämyksiä kannelmäkiläisestä lihapadasta nepalilaiseen ruokaan. Ennen ruokailua ristimme kädet ja lauloimme ruokalaulun:

Nyt silmäin alla Jeesuksen, olemme tulleet yhtehen.
Sä, Herra, kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet.
Aamen.

Mietin Jeesuksen sanoja: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”. (Matt. 18:20) Tuossa suuressa joukossa olimme koolla Jeesuksen nimessä, ja tämän ajatuksen myötä minun tuli todella hyvä olla, tunsin että olen turvassa ja Isän suojeluksessa.

Kaksi litraa armoa

”Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.” (Tit.3:5-7)

Kun olin lapsi, asuin Afrikassa. Siellä minulle sanottiin, että vettä ei saa tuhlata. Vesi kannettiin kaukaa, se oli arvokasta ja sitä oli vain vähän käytettävissä. Opin, että kaksi litraa riittää pitkienkin hiusten pesemiseen oikein hyvin, kun vettä käyttää säästeliäästi.
Ehkä juuri lapsuuden kokemusteni vuoksi minua koskettaa aivan erityisellä tavalla nuo Raamatun sanat: ”Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme” Ei siis mitään pientä armon pisaraa, vaan täysi saavillinen armoa meidän päällemme. Me saamme suorastaan kylpeä hänen rakkaudessaan. Ajatus saa ainakin minut hieman nolostumaan. Ajattelen: Eihän minun takia nyt olisi tarvinnut näin paljoa, kyllähän se kaksi litraa olisi riittänyt aivan hyvin, kun olisin sen säästeliäästi käyttänyt.
Mutta Jumala ei säästele armoaan. Hän ei anna sitä vain sen verran, että sillä juuri ja juuri pärjätään. Hän kaataa sitä päällemme niin, että olemme armossa kyllästetyt.
 

ÄLÄ OSTA MITÄÄN–PÄIVÄ

Tänään siis ei osteta mitään. Tämä suositus on annettu, jotta luonto säästyisi. Ei huono idea, mutta samana päivänä, siis tänään, vietetään mm. Tuusulan joulukadun avajaisia. Varsinainen jouluhulina voi alkaa. Olemme siirtymässä adventinaikaan ja joulun odotukseen. Kaiken menon ja melskeen keskellä voi joulun sanoma jäädä vähemmälle huomiolle.

Jouluvalmistelujen se osa, mikä näkyy ehkä eniten katukuvassa ja kaikenlaisessa mainonnassa on latautumista itse juhlaan. Siihen osaan joulunviettoa, kun saamme antaa toinen toisillemme lahjoja ja näin tuottaa iloa ja hyvää mieltä. Tuleeko joulumieli sitten lahjojen määrän ja laadun tai arvokkuuden mukaan. Ei. Rauhoittuminen lienee kuitenkinmerkittävin asia joulun vietossa.

Toivon, että valmistautumisemme jouluun voisi olla hiljentymistä sensanoman äärellä, joka lupaa meille Vapahtajan läsnäoloa. Sitä todellisuutta, mitä emme voi ostaa, voimme vain vastaanottaa sen.

”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus,
voimalla väkivallalla, et tahdo hallita.
Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa,
johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.”

Rauhallista adventinaikaa!

Uudet sivut

Nuorisotyön nettisivut on uudistettu varsin perusteellisesti (suuret kiitokset siitä Tuomas Hatakalle!) ja samalla uudistui tämä blogipalsta. Vanhat kirjoitukset löydät toistaiseksi vanhasta blogista osoitteesta allihopa.blogspot.com!